Damaskoksen arkea

Monet ovat kysyneet, miten Libanonin tilanne vaikuttaa ja näkyy Syyriassa. No, eipä juuri mitenkään. Tottakai ihmiset ovat huolissaan naapurimaan tilanteesta, mutta Damaskoksessa arki jatkuu samanlaisena kuin ennenkin. Tarinankertoja jatkaa tarinoidensa kertomista iltaisin vanhassa kaupungissa, damaskoslaiset kipuavat iltaisin Qassioun-vuorelle nauttimaan piknik-illallista perheen tai ystäviensä kanssa ja kauppa käy vanhan kaupungin souqeissa. Mielenosoituksia on viimeisen viikon aikana kyllä ollut useita, osa varmasti ihan spontaaneitakin, mutta osa ilmeisesti viranomaisten järjestämiä. Näihin jälkimmäisiin ihmisiä on kuulemma kuljetettu työpaikoiltaan ja niissä kannetut plakaatit ovat tismalleen toistensa kopioita. Ja toki Syyriaan on virrannut suuri määrä sotaa paenneita libanonilaisia ja turisteja. Turistit ovat pääasiassa jatkaneet matkaansa Damaskoksesta eteenpäin ja monilla libanonilaisilla on ystäviä tai sukulaisia Syyriassa, joiden luona he voivat majailla. Ei toki kaikilla.

Katukuvassa Libanonin tilanne näkyy myös siten, että jalkapallon mm-kisojen päätyttyä Ranskan, Saksan, Italian, Portugalin ja Brasilian liput on korvattu keltaisilla Hizbollahin lipuilla kaduilla, parvekkeilla ja autoissa. No, kyllä jalkapallomaiden lippuja oli vielä pari viikkoa sitten enemmän kuin Hizbollahin lippuja nyt, mutta keltaisten lippujen määrä katukuvassa kasvaa päivä päivältä kriisin jatkuessa. Myös Hizbollahin johtajan sheikki Nasrallahin kuvia on useiden liikkeiden ja ravintoloiden ikkunoissa. Hizbollahia kannatetaan ilmeisen laajalti Syyriassa, eikä varmasti vähiten siksi, että se on yksi harvoista tahoista, jotka aktiivisesti tällä hetkellä vastustavat Israelin puuhia. Erityisesti kotimaassaan Hizbollahin suosiota kasvattaa myös se, että järjestö ylläpitää erilaisia sosiaalisia palveluita ml. kouluja ja sairaaloita. Hizbollahin leimaaminen länsimaissa yksinomaan terroristijärjestöksi onkin mielestäni hieman turhan yksioikoista. Järjestö tekee myös paljon hyvää. Tai ainakin on tehnyt: saa nähdä, mitä Hizbollahista jää jäljelle Israelin pommitusten jälkeen. Selvää kuitenkin jo tässä vaiheessa on, että järjestön suosio Lähi-idässä on kriisin myötä kasvanut valtavasti.

Kauppias esittelee julistettaan hymyilevistä "ystävyksistä", Syyrian presidentti al-Assadista ja Hizbollahin johtaja sheikki Nasrallahista.

Olen viettänyt viikonloppua Damaskoksessa hemmotellen itseäni, kiertäen museoita ja souqeja sekä Damaskoksen yöelämään tutustuessa. Torstaina kävin – kuten monet paikallisetkin naiset viikonloppua vasten – kampaajalla sekä kauneushoitolassa. Kampaaja ei puhunut montaakaan sanaa englantia ja lopputulokseen ei kai voi olla kuin tyytyväinen, ottaen huomioon, että siihen päästiin vielä kovin vähäisellä arabian taidollani. Kauneushoitolassa kävin sekä manikyyrissä että pedikyyrissä: luksusta, johon Suomessa harvoin on varaa. Nyt minulla on ihanat prinsessakynnet: ranskalainen manikyyri ja muutamassa kynnessä koristekuvioinnit. Turhamaisuuden huippu... :) Huomenna ajattelin vielä käydä hieronnassa ja kasvohoidossa, kun tällaiset palvelut ovat täällä hyvin edullisia. Ja hammamissa :)

Pari sanaa Damaskok-
sesta. Syyrian pääkaupun-
gissa on reilut 3 miljoonaa asukasta ja kaupunki levittyy melko laajalle alueelle. Kaupungin pohjoislaidalla sijaitsee Qassioun-vuori, jonka rinteille levittäytyy myös esikaupunkialueita. Vuori on kaupunkikuvassa hallitseva: se näkyy lähes joka puolelle Damaskosta.

Profeetta Muhammedin kerrotaan nähneen Damaskoksen ensi kertaa Qassioun-
vuorelta ja kääntyneen takaisin todeten, ettei halua astua paratiisiin ennen kuolemaansa. No, tuohon aikaan näkymä vuorelta saattoi tietysti olla hiukan toisenlainen...

Damaskok-
sessa on miltei 600 (!) moskeijaa ja rukous-
kutsu kiirii viisi kertaa vuorokaudessa kaupungin joka kolkkaan. Viereisessä illalla Qassioun-
vuorelta otetussa kuvassa kaikki vihreät täplät ovat moskeijoiden minareetteja. Vihreä on islamin väri ja käytännössä kaikki minareetit valaistaan vihrein valoin.

Tärkein Damaskoksen moskeijoista on tietysti vanhan kaupungin Umaijjadi-moskeija, yksi islamin pyhimmistä moskeijoista, jossa sekä Johannes Kastajan että Hussainin päiden väitetään olevan. Jälkimmäinen tuo vuosittain satoja tuhansia iranilaisia pyhiinvaeltajia Damaskokseen. Umaijjadi-moskeija onkin hyvin eloisa paikka ja yleensä täynnä paikallisia ja pyhiinvaeltajia rukoilemassa sekä turisteja räpsimässä kuvia. Umaijjadi-moskeija on itse asiassa ensimmäinen moskeija, jossa paavi koskaan on vieraillut. Tämä tapahtui niinkin äskettäin kuin vuonna 2001.

Damaskoksen vanha kaupunki, Unescon maailmanperintölistalla muuten, on muutamien neliökilometrien kokoinen alue, jossa on useita souqeja (kujia, joilla pieniä liikkeitä), paljon kahviloita ja ravintoloita sekä moskeijoita ja kirkkoja. Vanhassa kaupungissa myös asuu paljon ihmisiä ja FIMEn uusi rakennus sijaitsee myös täällä. Vanhan kaupungin kujilla on mukava kävellä ja katsella, mitä kauppiaat myyvät sekä välillä istahtaa kahvilaan.

Ihmiset viettävät Damaskoksessa paljon aikaa katukahviloissa teetä juoden ja vesipiippua polttaen. Ravintolat täyttyvät iltaisin vasta lähempänä kymmentä ja syyrialainen illallinen herkullisine mezeineen (Lähi-idän alkupaloja, joista Suomessa tunnetuin lienee hummus) kestää useita tunteja. Syyrialainen ruoka on erittäin hyvää jopa kasvissyöjän näkökulmasta. Alkoholia tarjoillaan lähinnä vanhan kaupungin Bab touman, kristillisen kaupunginosan, ravintoloissa sekä hotellien ravintoloissa. Alkoholin sijasta ravintoloissa tarjotaan taivaallisen hyviä mehuja, joista ehdoton suosikkini on sitruuna-minttumehu. Suuressa osassa alkoholia tarjoavista ravintoloista ruoka on aika mitäänsanomatonta ja usein täällä joutuukin valitsemaan, haluaako hyvää ruokaa vai lasin viiniä ei-niin-hyvän ruoan kanssa. Syyriassakin muuten valmistetaan viiniä, mutta se on ihan kamalaa kuraa. Useissa ravintoloissa – siis niissä, jotka alkoholia tarjoilevat – tarjotaankin syyrialaisen sijasta erinomaisia libanonilaisia viinejä.

Pukeutuminen Damaskoksessa on suht vapaata, mutta peittävää. Monet naiset pukeutuvat huiviin, joskaan se ei ole pakollista. Kuitenkin monilla heistä on hyvinkin vartalonmyötäisiä vaatteita.

Yksi Damaskoksen mielestäni viehättävimmistä jutuista on kahvila An-Nafuran tarinankertoja. Tarinankertojan ammatti on Lähi-idässä vanha ja miltei jo hävinnyt. Tarinankertojia on ollut 1100-luvulta asti, ensin kaduilla, mutta kahvinjuonnin yleistyttyä he siirtyivät kahviloihin. Itse asiassa parin kymmenen vuoden ajan, 70-luvulta 90-luvulle, Syyriassa ei ollut ainuttakaan tarinankertojaa, kunnes pikkupoikana tarinankertojia kuunnellut Abu Shady päätti elvyttää ammatin. Viidentoista vuoden ajan hän on nyt istahtanut joka ilta tarinankertojan tuoliinsa vanhan kaupungin kahvilassa viihdyttämään vesipiippua polttavaa ja teetä juovaa yleisöä usean tunnin ajaksi kertomalla vanhoja arabialaisia tarinoita. Yksi tarina saattaa kestää jopa vuoden päivät. Vaikka tarinaa kerrotaan arabiaksi, on tarinankertojan kuunteleminen viihdyttävää myös arabiaa osaamattomalle. Ilmeet, eleet ja vaihtelevat äänenpainot sekä yleisön reagointi ja eläytyminen tekevät esityksestä hauskaa seurattavaa. Välillä tarinankertojan miekka heiluu ja lopulta kumahtaa kuparitelineeseen niin, että taatusti jokaisella kuulijalla on korvat lukossa. Abu Shady on jo vanha mies ja nähtäväksi jää, löytyykö hänelle seuraajaa. Toivottavasti.

Eräs paikallinen ilmiö, joka minua edelleen jaksaa huvittaa, on se, että useissa autoissa on peruutusääni ja se peruutusäänenä on – mikäpä muukaan kuin Lambadan melodia. :)

Tänään minulla oli toiseksi viimeinen arabiantunti. Ei, en ole ihan vielä palaamassa Suomeen, mutta Mikko tulee tänne tiistain vastaisena yönä ja siitä eteenpäin reissaamme ja lomailemme. Kyllä arabianopiskelu on toisinaan ihan työstä käynyt ja loma on ihan paikallaan. Siinä mielessä tosin sääli lopettaa tunnit, että vasta nyt alkaa tuntua siltä, että olen päässyt kunnolla vauhtiin kielenoppimisessa. Arabia tosiaan on varsin työläs kieli oppia eikä muista osaamistani kielistä juuri ole ollut apua sen opiskelussa. Välillä on tuntunut ihan toivottomalta, kun sanat eivät millään meinaa jäädä mieleen. No, olen kuitenkin oppinut aika paljon tämän reilun kuukauden aikana ja tästä on hyvä jatkaa. Ja onhan tässä vielä joitakin viikkoja aikaa harjoittaa kielitaitoa käytännössä.