Terveisiä Ammanista, Jordaniasta!

Kesävisiittini Lähi-itään alkoi siis Ammanista akateemisissa merkeissä: nyt toista päivää käynnissä olevan Lähi-idäntutkimuksen maailmankonferenssin puitteissa. Saavuin tänne lauantaina aamupäivästä Budapestin ja Damaskoksen kautta rättiväsyneenä täysin epäinhimillisten lentoaikojen vuoksi. Lento Budapestistä lähti puolen yön maissa ja saapui Damaskokseen aamuyöstä 3.30. Pari tuntia odotusta ja bussilla eteenpäin kohti Ammania, jonne saavuin seitsemän passintarkastuksen jälkeen hiukan ennen puoltapäivää.

Suomen Lähi-idän instituutin kurssilla Kairossa pari vuotta sitten tapaamani Suska, joka parhaillaan on harjoittelussa Damaskoksen suurlähetystössä, on täällä myös. Majoitumme viihtyisässä, mutta vaatimattomassa Palace-hotellissa keskellä vilkasta kauppakatua Ammanin keskustassa. Ammanissa keskusta koostuu kaupungin köyhimmistä alueista ja sitä ympäröivät pakolaiskaupunginosat. Pakolaisstatuksella eläviä täällä on edelleen paljon, väestöstä 65% on palestiinalaisia. Asukkaita Jordaniassa on vajaa kuusi miljoonaa, joista vajaa kaksi miljoonaa asuu Ammanissa.

Konferenssi on suuri, osallistujia on yli 1300 78 eri maasta. Edustettuna ovat kaikki mahdolliset alat Lähi-itään liittyen. Samaan aikaan eri paikoissa pyörii kymmenkunta tapahtumaa: valinnanvaraa siis riittää liiankin kanssa. Konferenssi on ollut mielenkiintoinen, vaikka toistaiseksi luentojen suhteen minulla onkin käynyt hiukan huono tuuri. Esimerkiksi tämän aamun paneelin kuudesta puhujasta vain yksi oli syystä tai toisesta päässyt paikalle. Näin puheenvuoro naisten oikeuksien vertailusta iranilaisessa ja kansainvälisessä oikeudessa jäi harmikseni väliin. No, aina ei voi voittaa. Täytyy toivoa, että loppuviikon luennoilla panelistit ovat paremmin paikalla.

Jordanian kuningas Abdullah II:n oli tarkoitus kunnioittaa konferenssiamme läsnäolollaan eilisissä avajaisissa. Hän kuitenkin perui osallistumisensa viime hetkellä, liekö Abu Musab al-Zarqawin viimeviikkoiseen kuolemaa seuranneiden selkkausten vuoksi. Neljä jordanialaista islamistipuolueen kansanedustajaa oli vieraillut viikonloppuna Zarqawin perheen luona jättämässä surunvalittelunsa ja kunnioittamassa marttyyrinä pitämänsä Zarqawin muistoa, mikä on herättänyt kovasti kalabaliikkia Jordaniassa. Tämän päivän lehti tiesi kertoa heidän pidätyksestään kuulusteluja varten.

Muuten elämä täällä Ammanissa sujuu varsin leppoisissa merkeissä. Ihmiset ovat hurjan ystävällisiä ja avuliaita, ruoka hyvää ja lämpöä on sopivasti (kolmisenkymmentä astetta). Vuoden arabianopinnoistani ei täällä ole toistaiseksi paljoa iloa ollut, tosin eipä yliopistolla juuri turistisanastoa olekaan opeteltu. Yksityistunnit Damaskoksessa tulevat siis tarpeeseen. Ammanin nähtävyyksiin en ole vielä ehtinyt tutustua, mutta viivyn konferenssin jälkeen vielä muutaman päivän ja eiköhän tänne tule vielä palattua kesän aikana. Jollei muuten, niin matkalla Petraan.

Kesä on kuulemma vihdoin saapunut Suomeenkin, nauttikaahan siitä!