Reportterinne Lähi-idän hornankattilassa

Terveiset Libanonista, josta palasin myöhään eilen illalla. Kyllä, tuli valittua Beirutin-matkan ajankohta hiukan huononlaisesti. Lähdimme matkaan keskiviikkona iltapäivällä, jolloin ensimmäiset iskut olivat jo kohdistuneet Etelä-Libanoniin. Arvioimme kuitenkin, että Beirutiin on turvallista mennä, koska iskut kohdistuivat nimenomaan Hizbollahiin, jonka ydinaluetta on eteläinen Libanon.

Beirutissa olikin ihan rauhallista. Tilanteen poikkeuksellisuuden huomasi ainoastaan siitä, että matkalla oli paljon tarkastuspisteitä, kaduilla partioi runsaasti sotilaita, monet ihmiset pysyttelivät sisätiloissa ja useat paikat sulkivat torstaina ovensa. Kaupungissa oli paljon turisteja (meillä oli vaikeuksia löytää vapaata hotellihuonetta), mutta ei heitä katukuvassa näkynyt. Paikalliset olivat rauhallisin mielin, toki pahoillaan tilanteesta, mutta mistään paniikista, tai erityisestä huolesta, ei ollut tietoakaan. Sotilaatkin häröilivät vartiopaikoissaan ja lähinnä keskittyivät juttelemaan keskenään. Keskiviikkoyönä yhden aikaan ollessamme kävelemässä rantabulevardilla, paikalle saapui arviolta 30 sotilasta, jotka asettuivat riviin viiden metrin välein tähyilemään merelle. Siinä ne sitten pällistelivät puolisen tuntia ja lähtivät pois. Tämä siis tapahtui ennen sitä, kun Israel oli ilmoittanut aikovansa saartaa Libanonin.

Emme kuulleet torstain vastaisen yön pommituksia Etelä-Beirutissa, joka sekin on Hizbollahin aluetta. Majailimme Beirutin keskustassa, josta matkaa pommitetulle lentokentälle on reilut viisi kilometriä. Meidän oli tarkoitus viipyä Beirutissa perjantaihin tai lauantaihin, mutta eilen alkoi Suomesta tulla hiukan painostavia viestejä ja oltuamme yhteydessä suurlähetystöön päätimme illan tullen hypätä Damaskokseen menevään bussiin. Ja mitäpä sitä Beirutiin jäämäänkään, kun mikään ei oikein ollut auki, ja tavallisesti ilmeisen eloisassa kaupungissa oli vain kovin vähän ihmisiä liikkeellä. Lisäksi arvioimme, että riski Syyrian ja Libanonin välisen rajan sulkemiselle on olemassa.

Beirutissa ei ollut myöskään mitään massapakoa havaittavissa. Ylimääräisiä bussivuoroja Damaskokseen oli järjestetty – bussiyhtiöt käyttivät tilaisuutta hyväkseen rahastamalla matkasta viisinkertaisen hinnan – ja ne lähtivät sitä mukaa, kun täyttyivät. Me saimme odotella oman bussimme täyttymistä puolitoista tuntia. Annoimme odotellessamme haastattelun ruotsalaisen Aftonbladetin toimittajalle, mutta ilmeisesti meistä otetut hymyilevät kuvat eivät olleet riittävän kauhualietsovia painettavaksi lehteen. Aftonbladetin juttu löytyy osoitteesta
http://www.aftonbladet.se/vss/nyheter/story/0,2789,856823,00.html. Muutenkin lehdistö on onnistunut repimään melkoiset otsikot tilanteesta, sen vakavuutta yhtään vähättelemättä. Etelä-Libanoniin ei ole asiaa, se on selvä, mutta ei Beirutissa mikään kaaos vallitse. Hyökkäykset kohdistuvat Beirutissakin Hizbollahia vastaan eteläisissä kaupunginosissa. Alueen asukkaita on varoitettu lentolehtisin pysyttelemään poissa Hizbollahin rakennusten lähettyviltä, joihin todennäköisesti tulee kohdistumaan lisää iskuja.

Matka Beirutista Damaskokseen sujui erittäin nopeasti rajalla olevista pitkistä jonoista huolimatta. Rajamuodollisuuksia oli helpotettu huomattavasti –mistä täydet pisteet sekä Libanonin että Syyrian viranomaisille – ja pääsimme rajan yli puolessa tunnissa, kun mennessä siihen oli kulunut miltei kaksi tuntia. Damaskoksen ja Beirutin välistä valtatietä oli pommitettu puolen yön maissa ja nyt se on poikki. Beirutista pääsee ilmeisesti kuitenkin edelleen Damaskokseen pienempiä teitä pitkin ja jo eilen suurlähetystö kehotti ihmisiä ylittämään rajan Pohjois-Libanonissa. Eli töydellistä saartoa Israel ei ole Libanoniin onnistunut luomaan. Viimeisimpien tietojen mukaan tosin myös pohjoiseen vievät valtatiet on pommitettu ja rajalle, joka on edelleen auki, pääsee vain pikkuteitä pitkin.

Toivotaan, että tilanne rauhoittuu mahdollisimman pian, vaikka kovin lupaavalta ei näytäkään. Hiukan myös harmittaa, että Libanon jäi tällä erää aika pitkälti näkemättä. Siellä kun näytti varsin kauniilta. Heti rajalla luonto muuttui paljon vihreämmäksi (maisemat Syyrian puolella ovat pitkälti keltaista aavikkoa), vuoret olivat upeat ja oli ihana päästä meren rannalle pitkästä aikaa. Damaskoksessa kaipaan vettä: merta, järveä, jokea, mitä tahansa. Jonkinlainen kanaali täällä kyllä on, mutta se on ihan kuivunut ja haisee pahalta. Muuten Damaskos on kyllä tosi kaunis kaupunki ja viihdyn täällä erinomaisen hyvin. Huomaan nyt, etten olekaan tainnut pahemmin itse Damaskoksesta kirjoitella. Täytyykin korjata tämä virhe lähiaikoina.

Tänään Suomi on kerännyt pisteet kotiin syyrialaismedian silmissä Tuomiojan vaadittua Lähi-idän tilanteen kokonaisvaltaista käsittelyä YK:ssa. Itse en ole tätä kannanottoa nähnyt, mutta paikallisessa televisiossa sitä on hehkutettu kovasti. Meistä on tulossa suosittuja täällä. :)

Loppuun vielä muutamat kuvat Libanonista. Kovin kattavaa otosta ei reissun lyhyydestä johtuen ole tarjota, mutta jotain kuitenkin.

Vuoristo-
maisema Beirutista Damas-
kokseen johtavalla valta-
tiellä

Beirutin rantabulevardi torstaina iltapäivällä.

Pigeon rocks Beirutin rannikolla