Damaskoksessa vihdoin

Saavuin Damaskoksen kuumuuteen myöhään sunnuntai-iltana. Ammanin kolmisenkymmentä astetta tuntui vielä sopivalta, mutta Damaskoksen lähes neljäkymmentä astetta tekee hiukan tiukkaa. Ja lisää on luvassa...

Ammanissa piipahdin viimeisenä päivänä ohimennen kovin vaatimattoman oloisessa pienessä arkeologisessa museossa. Yllätys oli suuri, kun takahuoneesta löytyi luiden joukosta ainakin kaikille teologeille ja Remeksen viimeisimmän lukeneille tuttuja Qumranin kirjakääröjä.

Ammanista vielä sen verran, että oikeasti kaupunki oli ihan kiva ja ihmiset keskimäärin tosi ystävällisiä. Viimeisimmästä kirjoituksestani kun saattoi saada hiukan toisenlaisen kuvan. Ja kyllä sain hellyyttävääkin huutelua osakseni: eipä sitä pysty kun kauniisti hymyillä ja vastata, kun alta kouluikäinen lapsi huutaa perään "Welcome to Jordan, what´s your name?". Mutta kuten Anna jo kommentoikin, kyseessä ilmeisesti on Jordanian erikoisuus. Ainakaan muutaman päivän kokemuksen perusteella Damaskoksessa ei vastaavaa häirintää esiinny. Ainoat paikalliset, jotka kadulla ovat ottaneet minkäänlaista kontaktia, olivat muutamat ystävälliset henkilöt, jotka isoja kauppakasseja helteessä raahatessani kysyivät, olisivatko voineet auttaa kantamusten kanssa.

Päivät Damaskoksessa ovat menneet pitkälti käytännön asioita hoitaessa: asettuessa Suomen Lähi-idän instituutin huoneistoon asumaan, kaupunkiin tutustuessa, paikallisen liittymän hankkimisessa ja arabian opettajan etsimisessä. Tarkoitukseni on ottaa tunteja yksityisopettajalta tämän reilun kuukauden ajan, minkä Damaskoksessa tulen viettämään. Näyttää kuitenkin pahasti siltä, että opettaja, jota minulle on suositeltu, on kovin kiireinen, eikä hänellä välttämättä ole aikaa opettaa minua. Sovimme kuitenkin tapaamisesta ja toivon, että hänellä on ehdottaa muita hyviä opettajia, ellemme saa sovitettua aikataulujamme yhteen. Tai siis hänen aikatauluaan, minullahan ei muuta olekaan kuin aikaa, kerrankin... :) Ellei, niin eri opettajia täällä kyllä riittää, haasteena on vain sen hyvän löytäminen suuresta joukosta. Täällä on muutamia muitakin arabianopiskeijoita, jotka painivat saman ongelman kanssa. Yksi lopetti äskettäin kurssin yliopistolla, jossa opettajan vastaus kysymyksiin useimmiten kuulemma oli "It´s same, same but different".

No, onneksi täällä on paljon ihmisiä, joilta kysyä kokemuksista ja jotkut kuulemma ovat onnistuneet löytämään hyviäkin opettajia. Kunhan saan arabian opintoni järjestettyä, ryhdyn suunnittelemaan, mitä kaikkea muuta kivaa täällä ollessani tekisin. Toissailta sujui rattoisasti paikallisessa Suskan kanssa Saudi-Arabian ja Ukrainan välistä jalkapallomatsia seuratessa, vesipiippua poltellessa ja Backgammonia pelatessa. Eilen kävimme FIMEn (Suomen Lähi-idän instituutin) johtajan Raijan ja suomalaisten konferenssissa olleiden tutkijoiden Hannun ja Susannen kanssa tutustumassa FIMEn tuleviin toimitiloihin Damaskoksen vanhassa kaupungissa. Paljon niissä on tekemistä, mutta todella hienot niistä tulevat aikanaan. Kävimme syömässä vanhan kaupungin kristityssä osassa, jossa ruoan kanssa sai jopa lasillisen viiniä. Viiniä ei olekaan parin viime viikon aikana pahemmin ollut tarjolla.

Hyvää juhannusta! Saapa nähdä, tuleeko keskikesän juhlaa täällä juhlistettua millään tavoin. Ainakin kokko jäänee näissä helteissä rakentamatta.