Nimi: Tanja
Sijainti: Helsinki, Finland

tiistaina, heinäkuuta 04, 2006

Arabi-jazzia ja kielenopiskelua

Viime päivät ovat kuluneet tiiviisti arabian opiskelun parissa. Opettajani ei ole kovin hyvä selittämään kielioppiasioita englanniksi, joten joudun aika paljon pähkäilemään niitä itsekseni kirjan avulla. Mikä ei välttämättä ole pelkästään huono asia: asioiden selittäminen itselleen on usein paras tapa oppia. Muuten opettajani on ihan ok, ei mikään maailman selkein, mutta useimmiten kuitenkin pysyn perässä siinä, mitä hän selittää. Toisinaan hän tosin mielestäni takertuu liian pitkäksi aikaa täysin epäolennaisiin asioihin, kuten vaikkapa duaaliin. Duaalilla ilmaistaan kahta tekijää, se on siis ikäänkuin yksikön ja monikon välimuoto. Sitä käytetään sekä verbeissä että substantiiveissa, mutta arabian puhekielestä se on täysin kadonnut ja minusta riittäisi vallan hyvin, että tarvittaessa tunnistan nämä muodot. Mutta ei, opettajani on vakuuttunut siitä, että minun on välttämättä osattava muodostaa ne itse. No, eipä siinä sitten muu auta, kuin opetella... Minulla on tunteja kolmena päivänä viikossa, kaksi tuntia kerrallaan. Sen lisäksi opiskelen itsenäisesti ainakin tuplasti enemmän. Tarkoitukseni oli alunperin ottaa hiukan enemmän tunteja, mutta olen todennut, että tässäkin riittää tekemistä.

Viikonloppuna olimme Susannen (Jemenin-tutkija Suomesta) kanssa Maalulassa ja Seidnayyassa, jotka ovat pieniä kaupunkeja noin viidenkymmenen kilometrin säteellä Damaskoksesta. Molemmissa asuu paljon kristittyjä ja kirkkojen määrä verrattuna moskeijoiden määrään olikin molemmissa huomattava. Maalula on yksi niistä harvoista paikoista, joissa yhä edelleen puhutaan arameaa, Jeesuksen äidinkieltä. Maalulassa on upea kallion keskelle muodostunut kapea sola. Joku maantiedettä paremmin tunteva osaisi ehkä kertoa, miten se on muodostunut. Tarina kertoo myöhemmin pyhimykseksi julistetusta Teklasta, jonka sotilaat aikoivat tappaa ja jota varten keskelle kalliota muodostui yhtäkkiä sola pakotieksi. Näppärää, eikö totta. Kummassakaan kaupungissa ei ollut mitenkään erityisen paljon nähtävää, mutta kiva oli käydä haistelemassa tunnelmaa hiukan Damaskosta pienemmillä paikkakunnilla.

Seidnayyassa tapasimme damaskoslaisen 6-lapsisen perheen. Perheen äiti kertoi menneensä naimisiin 12-vuotiaana (perheen isän ikä ei selvinnyt, mutta hän näytti viitisentoista vuotta vaimoaan vanhemmalta) ja saaneensa ensimmäisen lapsensa 13-vuotiaana. Vanhin tytär oli nyt noin 16-vuotias, eli äiti on edelleen alta kolmekymppinen. Nuorin oli puolen vuoden ikäinen. Kyllä se tuntuu aika hurjalta, vaikka kuinka ajattelisi aikaisen avioitumisiän olevan perinteistä ja kulttuurille tyypillistä. Nyttemmin tosin avioitumisikä varsinkin kaupungeissa on noussut reilusti, mutta keskimäärin minun ikäiseni naiset ovat naimisissa ja heillä on lapsia.

Perhe oli hyvin kiinnostunut kuulemaan, onko Suomi mukana Irakin sodassa ja ovatko suomalaiset Palestiinan vai Israelin puolella. Suomalaisena näihin kysymyksiin on helppo vastata paikallisia miellyttävällä tavalla. Ei täällä tosin ole vihamielisyyttä havaittavissa myöskään Irakin miehitykseen osallistuvien maiden kansalaisia kohtaan: valtioiden johto ja kansalaiset erotetaan aika hyvin toisistaan.

Toissapäivänä Damaskoksessa alkoi Jazz lives in Syria –festivaali, jossa esiintyy sekä länsimaisia että syyrialaisia jazz-artisteja. Olen ollut molempina iltoina kuuntelemassa konsertteja ja varsinkin ensimmäisen illan Big band oli loistava. Lisämausteensa tapahtumalle antaa se, että se järjestetään Damaskoksen vanhan kaupungin linnoituksessa, johon muuten ei ole yleisöllä pääsyä. Linnoitusta on restauroitu vuosikausia, ja se oli tarkoitus avata yleisölle kesäkuussa, mutta ainakaan toistaiseksi näin ei ole tapahtunut. Eikä linnoituksen sisällä varsinaisesti näyttänyt siltä, että tulisi tapahtumaankaan ihan lähiaikoina, elleivät nyt aivan töpinäksi pistä.

Tässä vielä hiukan kuvia matkan varrelta

Aasi Maalulan solassa









Kaupunki-
maisemaa Maalulasta







Seidnayyassa tapaamamme perheen äiti ja neljä lasta








Vesipiippu-
kauppa Damaskoksen vanhan kaupungin souqissa





Ihmisiä ostoksilla Damaskoksen vanhan kaupungin souqissa






Damaskoksen Umaijadi-
moskeija








Yksi Umaijadi-
moskeijan minareeteista vanhan kaupungin linnoituksen sisältä katsottuna

2 Comments:

Anonymous Anonyymi said...

Moikka Tanja!

Kuullostaapa erilaiselta elämä siellä päin. Jotenkin edes vaikea kuvitella mitään tommosta, vaikuttaa toi teksti niin vieraalta verrattuna tähän elämään täällä.
Suomessakin on ollut nyt tosi hyvät ilmat, nytkin on luvattu +30, että hellettä riittää täälläkin. Tosin jos ois kymmenen astetta lisää niin kyllä menis jo aivan liian kuumaks.
Mut hyviä jatkoja sinne, käyn taas lueskelemassa myöhemmin, mitä olet puuhastellut. :)

t: Miia-serkku

7/07/2006 11:51 ap.  
Blogger Tanja said...

Heippa Miia,

Kiitos viestistä. Mukava kuulla sinusta pitkästä aikaa. On täällä toki erilaista, vaikka arki alkaa tuntua aika tavanomaiselta eikä loppujen lopuksi eroa mitenkään hirmuisen paljon arjesta Suomessa. Katukuvassa erona lähinnä on ihmisten ulkonäkö ja pukeutuminen (osa naisista pukeutuu huiviin) ja se, ettei kaduilla näy päihtyneitä.

Viime päivinä täällä on ollut mukavan viileää, kun lämpötila on laskenut alle 30 asteen. Toivon, että se siellä pysyykin! :)

Mukavaa kesän jatkoa ja toivottavasti nähdään syksyllä!

7/14/2006 7:19 ip.  

Lähetä kommentti

<< Home