Juhannus damaskoslaisittain

Olin jo asennoitunut siihen, että juhannuksen juhlinta jäisi osaltani tänä vuonna väliin, mutta toisin kävi. Damaskoksessa asuvat suomalaiset YK-tarkkailijat järjestivät juhannusjuhlat saunoineen ja makkaroineen ja kun muitakaan suunnitelmia ei ollut, päädyin minäkin sitten näihin kekkereihin. Tulipahan sekin nähtyä. Ruokaa, juomaa ja maijavilkkumaata riitti vaikka muille jakaa ja bileet jatkuivat eräiden osalta pitkälle seuraavaan päivään. Minä puolestani onnistuin illan aikana saamaan yliannostuksen ex-pat-elämää. Ihan tätä varten en Damaskokseen asti ole tullut... No mutta, olihan tuotakin meininkiä ihan hauska kertaalleen nähdä ja on toki hyvä tietää, mistä löytyy sauna, jos kova ikävä iskee. Muuten taidan jatkossa keskittää energiani ex-pat-bileiden sijasta paikallisiin tutustumiseen, mikä ei ole kovin helppoa, kun mitään luonnollista foorumia sille ei ole. Sain vinkin eräästä vanhan kaupungin kahvilasta, jossa kuulemma myös paikalliset naiset viettävät aikaansa. Harkitsenkin perustavani tukikohdan arabianopiskelulleni sinne. :)

Opettajan etsiminen on vihdoin tuottanut tulosta. Sain muutaman mutkan kautta erään syyrialaisen instituutin puhelinnumeron, kävin lähtötasotestissä keskiviikkona ja eilen oli ensimmäinen arabiantuntini. Lähtötasotestistä en ymmärtänyt juuri mitään (kuulemma siinä oli ollut jotain urheilusanastoa ja kielioppitermistöä arabiaksi), enkä kovin korkeita pisteitä tainnut saada. Sain opettajakseni nuoren, arviolta parikymppisen pojanklopin, joka toissapäivänä FIMEllä pistäytyessään oli varsin hiljainen ja ujonoloinen. Eilen päästessämme aloittamaan varsinaisen opetuksen, osoittautui hän onneksi ihan pätevänoloiseksi kaveriksi. Toivotaan, että tämä viimeisin vaikutelma osoittautuu oikeaksi, eikä tarvitse etsiä enää lisää opettajia. Arabianopettajien kysyntä Damaskoksessa on suurta ja kaikki hyvät arabianopettajat ovat ylityöllistettyjä. Riittävästi rahaa kerättyään (opettaminen täällä vaikuttaisi olevan paikallisella mittapuulla varsin tuottoisaa puuhaa) he tuntuvat kaikki lähtevän ulkomaille. Niin tämäkin opettaja, jota minulle suositeltiin ja jonka toivoin saavani opettajakseni. Onni heille, menetys meille, jotka yritämme niitä hyviä opettajia löytää...

Elämä Damaskoksessa on asettunut mukavasti uomiinsa. Päivät kuluvat arabiaa opiskellen ja kaupungilla tepastellen sekä leväten: kuumuus täällä on varsin uuvuttavaa. En ole pitänyt erityistä kiirettä nähtävyyksiin tutustumisessa: täytyy jotakin säästää tulevillekin viikoille. Enemmän olen nauttinut Damaskoksen tunnelmasta: vesipiipun polttelusta ja teen juonnista vanhan kaupungin teehuoneilla ja kävelyistä vanhan kaupungin kapeilla kujilla. Täällä on varsin rauhallista ja tuntuu turvalliselta kävellä kaupungilla mihin aikaan vuorokaudesta tahansa. Rikollisuutta on minimaalisen vähän. Ylipäänsä nautin siitä, ettei ole kiire mihinkään. Jos aamulla ei huvita nousta, niin sitten en nouse. Ja jos huvittaa istua koko päivä FIMEn terassilla lukemassa romaania, niin teen niin. No, saatan käydä läheisellä falafel-kojulla hakemassa lounasta ja kylmää juotavaa. Leppoisaa!